Podcast ja tarinan lumo

Kuten lukuisat muut, minäkin olen koukuttunut podcasteihin. Podcastit muistuttavat radio-ohjelmia, mutta ne eivät ole sidottuja omaan ohjelmapaikkaansa ja ne tilataan tai ladataan kuunneltavaksi netistä (Olli Sulopuisto podcastin määritelmistä.). Podcasteja voi kuunnella kävellessä, siivotessa, ruokaa laittaessa tai esimerkiksi uidessa (vedenkestävällä mp3-soittimella – suosittelen!).

Podcastit ovat kiinnostava ilmiö, koska niissä on samaan aikaan jotain uutta ja jotain todella vanhaa. Podcastien tekeminen on halpaa, se ei yksinkertaisimmillaan tarvitse paljonkaan teknistä osaamista, eikä podcastin taustalla tarvitse olla puheammattilaisia ja isoa mediaa (vaikka toki monet mediatalotkin tekevät podcasteja). Tässä mielessä podcast on uutta mediaa, jossa vaikuttavat tasa-arvoisuuden ja pienimuotoisuuden ideaalit.

Toisaalta pelkkään ääneen perustuva podcast vastustaa kiinnostavasti monien medioiden visuaalisuutta. Podcastien viehätys perustuukin osin johonkin todella vanhaan: siinä viehättää ihmisääni ja hyvä tarina. Siksi podcastit ovat koukuttavia ja myös hämmästyttävän henkilökohtaisia kuuntelukokemuksia. Vain kertoja, minä – ja esimerkiksi 40 miljoonaa muuta kuulijaa. Podcastit perustuvat kuuntelijan sitoutumiseen ja siinä ne muistuttavat tv-sarjoja. Juonellisten podcastien koukuttavuus kertoo myös yksinkertaisesti hyvän tarinan pettämättömästä lumosta.

Mitä sitten kuunnella ja mihin koukuttua? Tässä muutamia omia suosikkejani:

Omaa luokkaa oli ensimmäinen podcast, jota aloin kuunnella ja se on edelleen yksi vakikuunneltavia. Mia Haglund ja Taija Roiha puhuvat fiksusti, hauskasti ja koskettavasti feminismistä, yhteiskunnasta, kulttuurista ja kaikesta mikä heitä kiinnostaa. Reilusti feminististä ja vasemmistolaista puhetta tärkeistä asioista, toisinaan vieraiden kanssa.

Ruskeiden Tyttöjen Afrosuomen historiaa etsimässä -podcastin löysin Omaa luokkaa -suositusten kautta. Suosittelen Maija Baijukyan ja kumppaneiden viisiosaista sarjaa kaikille, jotka eivät vielä tiedä riittävästi rasismin ja rodullistamisen historiasta ja nykypäivästä. Eli ainakin suunnilleen jokaiselle valkoihoiselle suomalaiselle, joka ei satu olemaan rasismin tutkija.

Serial oli minulle, kuten ilmeisesti monelle muullekin, ensimmäinen koukuttuminen yhdysvaltalaisiin podcasteihin. Toinen kausi osui minulle vielä paremmin kuin ensimmäinen: uskomattoman hienosti rakennettu yhdistelmä pientä ja henkilökohtaista sekä suurta ja poliittista. (Sen sijaan Serialissa paljon mainostettavan ja samasta toimituksesta tulevan S-townin suhteen olen vähän epävarma, sillä pidän sitä eettisesti ongelmallisena vähän samaan tapaan kuin Guardianin Gay Alcorn (Huom! Spoilereita!).) Myös APM Reportsin In the Dark onnistuu yhdistämään vaikuttavasti yksittäistä ja yleistä. (Ja sitten kun on kuunnellut Serialin, In the Darkin ja ehkä pari muutakin hienoa, vaikuttavaa ja vain vähän kiusallisesti tirkistelevää true crime -podcastia, voikin kuunnella onnistuneesti genrelle irvailevan The Onionin A Very Fatal Murder -sarjan.)

Poliittisten podcastien puolella Pod Save America keskustelee Trumpin ajasta demokraattinäkökulmasta. Kaksi jaksoa viikossa takaa ajantasalla pysymisen. Sarjan yhden toimittajan, Jon Favreaun, dokumenttipodcastsarja The Wilderness taas keskittyy demokraattipuolueen tilanteeseen ja valintoihin. Historiatietoista ja monipuolista keskustelua, jonka kuuntelemista voisi olla hyötyä myös suomalaiselle vasemmistolle.

Myös Hysteria-podcast – vähän kuin Yhdysvaltojen Omaa luokkaa – löytyi Pod Save American avustuksella. Kuten toimittaja Erin Ryan ensimmäisessä osassa toteaa, myös podcast-kenttä tuppaa olemaan melko miesvaltainen (“dude-heavy” – kuuntele vaikka Pod Save Americaa), joten Hysteriassa ääni kuuluu naisille (ja muille ei-miehille, ainakin alun lupauksen mukaan). Kiinnostavaa keskustelua feministisistä näkökulmista Yhdysvaltojen politiikan ajankohtaisiin aiheisiin sekä mainioita toistuvia osioita, kuten “Week in Sorry”, jossa arvioidaan anteeksipyyntöjen aitoutta ja osuvuutta.

Kesä on parasta podcastaikaa, joten kuulen mielelläni suosituksia uusista kuunneltavista! Suomalaisen ja yhdysvaltalaisen podcast-kentän lisäksi olen kiinnostunut brittien vasemmistokeskusteluista sekä ruotsalaisista podcasteista, sillä niihin en ole vielä ehtinyt lainkaan perehtyä. Myös virolainen taskuhääling-valikoima kiinnostaa kovasti. Keskustelua voidaan jatkaa Twitterissä.