Akava, tutkijan järjestäytyminen ja Sture Fjäder

Olen päättänyt vaihtaa ammattiliittoa Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliittoon ja erota Tieteentekijöiden liitosta. Keskeinen syy tähän on Sture Fjäder ja korkeasti kouluttautuneiden keskusjärjestö Akava.

Pidän ammattiliittoon kuulumista tärkeänä asiana. Työn tekijä on työn ostajaa rakenteellisesti heikommassa asemassa, joten ainoa tapa muuttaa työmarkkinoita oikeudenmukaisemmiksi on liittyä yhteen toisten työntekijöiden kanssä. Järjestäytymisen perusperiaate on yksinkertainen: jos omalla työpaikalla noudatetaan työehtosopimusta, siihen liittoon kuulutaan, joka tämän sopimuksen solmii. Omassa tapauksessani (väitöskirjatutkijana yliopistossa) tämä on tarkoittanut kuulumista Tieteentekijöiden liittoon.

Viikko sitten (18.6.2017) Sture Fjäder sai (taas vaihteeksi) aikaan pienoisen kohun tokaisemalla, että Akava vastustaa maakuntatien verotusoikeutta ja kannattaa sosiaali- ja terveyspalvelujen ns. valinnanvapautta:

(Jos twiitti ei näy, klikkaa tästä.)

Kannanoton jälkeen useampikin akavalainen kysyi, missä näin on päätetty. Fjäderin mukaan kyse oli Akavan 36 jäsenliiton yksimielisestä päätöksestä. Pienten selvittelyjen jälkeen on käynyt ilmi, ettei Akavan kanta nyt näin selkeä ollutkaan ja useampi liitto onkin jo ennättänyt kertomaan, etteivät kaikki akavalaiset liitot aivan tätä mieltä ole.

Fjäderin lausunto paljastaa keskeisen ongelman ammattiliittojen keskusjärjestöjen päätöksenteossa. Esimerkiksi Akavan 36 jäsenliitosta hallituksessa on edustettu varsinaisina jäseninä kolmetoista. Lisäksi, kuten Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen Simo Pöyhönen hyvin kirjoitti, vaikkei jostain asiasta äänestettäisi, syntyneen kompromissin nimeäminen yksimielisyydeksi on melkoista venyttämistä (voisi sitä ylimielisyydeksikin kutsua).

Kun keskustelu Akavan kannoista jatkui, Fjäder onnistui sanomaan, ettei hänen twiittinsä herättämä keskustelu ollut hänen mielestään mikään viestintäkriisi. Tapa, jolla Fjäder tämän ilmaisi alleviivaa välinpitämättömyyttä jäsenten näkemyksistä. Twiittasin tämän julkisessa Facebook-keskustelussa esitetyn kommentin:

(Jos twiitti ei näy, klikkaa tästä.)

Lausunto asettuu erityisen outoon valoon, koska Fjäder itse oli vain hiukan aiemmin korostanut, että Akava on puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö:

(Jos twiitti ei näy, klikkaa tästä.)

Minusta 50-60 kommentaattoria Twitterissä sunnuntai-iltana on aika paljon, ei suinkaan vähän. Siksi onkin selvää, että juuri jäsenten vasemmistoliittolaisuus oli peruste mielipiteiden sivuuttamiselle. Tämä oli itselleni viimeinen pisara. Minusta poliittinen syrjintä on sietämätön ilmiö. En halua olla mukana yhteisössä, jonka johtaja suorasanaisesti ilmoittaa, että jäsenten näkemykset ovat vähemmän merkityksellisiä, jos heidän puoluepoliittinen kantansa poikkeaa puheenjohtajan kannasta. Pitäisin Fjäderin lausuntoa yhtä törkeänä, jos vasemmistoliittolaisen paikalla olisi kokoomuslainen tai kristillisdemokraatti.

Huomionarvoista on myös, ettei koko tämän viikon aikana kukaan Akavasta ole katsonut tarpeeksi vastustaa tai edes pehmennellä puheenjohtajan kantoja. Esimerkiksi keskusjärjestön viestinnästä olisi aika pienellä vaivalla voitu vastata twiittiini, että toki Akavassa kaikkien jäsenten kannat ovat tärkeitä ja jäsenistön mielipiteitä halutaan kuulla. Minulla ei ole suuria odotuksia sille, että nämä kannanotot tarkoittaisivat tosiasiassa mitään. Niiden puuttuminen antaa silti selvän viestin siitä, että tällainen jäsenten halveksunta on Akavassa sopivaa. Aiemmin tänä vuonna Fjäder nimittäin pistettiin pahoittelemaan harvinaisen epäonnistunutta lausuntoaan:

(Jos twiitti ei näy, klikkaa tästä.)

Fjäderistä ja Akavasta käydyissä keskusteluissa useampi on esittänyt, että Akavaa pitäisi muuttaa sisältäpäin. Ymmärrän, että meidän aktiivisesti ja äänekkäästi vasemmistolaisten jäsenten ero on epäilemättä Fjäderille ja hänen kanssaan samanmielisille mieleen. Onhan helpompaa tehdä oikeistolaista politiikkaa, jos vasemmistolaiset eivät natise vieressä. Akavaan vaikuttaminen on kuitenkin jokseenkin mahdotonta ja pääsy keskusjärjestön päätöksentekoon on vähintään kolminkertaisesti edustuksellista. Oma liittoni on myös keskittynyt Akavassa vaikuttamisessa korkeakoulu- ja tiedepolitiikan kysymyksiin, mikä ei ole minusta hyvä valinta. Tutkijana asemaani vaikuttavat (ehkä jopa ensisijaisesti) muutkin politiikan osa-alueet, enkä näe syytä, miksi juuri tiede- ja korkeakoulupolitiikkaan painottaminen ajaisi asiaani parhaiten. Myös tämänkertainen keskustelu Akavan sote-kannoista osoittaa hyvin, miten vaikeaa Akavan kantoihin on vaikuttaa: nähtävästi liittojen näkemyksistä välittämättä puheenjohtaja voi esittää yksimielisenä kantana omaa kantaansa.

Ammattijärjestöjen sisäisen demokratian olemattomuuden vuoksi jäsenen vaikuttamistapa pelkistyy siihen, miten kuluttajana voi vaikuttaa: pitää viedä rahansa jonnekin muualle. Maksan palkastani vuodessa noin 370 euroa jäsenmaksua yhdistykselleni, liitolleni ja lopulta myös keskusjärjestölleni (kun jäsenmaksu on 1,1 % bruttopalkastani, tästä voi näppärä laskea, miten pientä palkkaa väitöskirjatutkijalle maksetaan – mistä voi vuorostaan päätellä, miksen ole kauhean tyytyväinen liittoni neuvottelusaavutuksiin). Riippumatta siitä, paljonko tällaisella rahtulla on missään merkitystä, en halua enää, että rahojani käytetään Fjäderin palkkaan puheenjohtajana (tai etenkään sen jälkeen).

Vaikka nyt vaihdan liittoa ja keskusjärjestöä, toivon tietysti, että voin joskus liittyä takaisin Tieteentekijöiden liittoon. Se olisi, kuten alussa totesin, oikea liittoni. Minulla ei ole mitään illuusiota siitä, että muut liitot ja keskusjärjestöt olisivat täydellisiä ja kannatan jokaista, joka haluaa vaikuttaa omaan liittoonsa ja sitä kautta keskusjärjestöönsä saadakseen ne ajamaan paremmin jäsentensä asiaa. Oma tapani vaikuttaa on tällä kertaa viedä rahani muualle ja kertoa syyt siihen julkisesti. Ketään en kehota jättämään ammattiliittoja kokonaan. Järjestäytymistä vähentämällä asiat eivät varmasti muutu paremmiksi. Kaiken maailman sturefjäderien suurin haitta onkin, että heidän toimintansa vähentää halua kuulua liittoon ja ajaa yhteisiä etujamme.

(Editoitu 27.6.: Tieteentekijöiden liitto ei ole tehnyt päätöstä keskittyä Akavassa vaikuttamisessa tiede- ja korkeakoulupolitikkaan, vaan näitä asioita painotetaan. Korjasin tekstiäni ja pahoittelen virheellistä muotoilua.)

Bookmark the permalink.

Comments are closed.